2xHERKKURESEPTI

Riensin juuri kaksipyöräisellä ratsullani laskentatoimen luennolta kotiin ja juurikin nyt alkoi mun viikonloppu! Aion viettää sen todella rennoissa meiningeissä. Ohjelmassa ei ole vielä juuri mitään, joten kerrankin saa vetää vähän happea. 

Viikonlopun rientoja ajatellen ajattelin jakaa muutaman hyvän reseptin, jotka toimivat oikein näppärästi esim. illanistujaisten tarjoilupöydässä tai sitten vähän spesiaalimpana iltapalana. Itse oon suosinut näitä juhlatarjottavina niiden helppouden ja herkullisuuden vuoksi. 

 Tarvitset nämä:

piirakkapohja

sipulia

aurinkokuivattua tomaattia kuutioina (esim. basilikaöljyssä)

mozzarellaa

tuoretta basilikaa

juustoraastetta

suolaa ja pippuria

Tee näin:

1. Osta kaupasta valmis piirakkapohja tai jos olet taitava niin panosta ja tee se itse. Mun taidot riittää ensimmäiseen. Oon kokeillut tehdä tätä myös gluteenittomaan valmispohjaan, mutta lopputulos oli vähän liian rasvainen, sillä tarkemmin kun miettii niin se ei ollutkaan piirakkapohja vaan voitaikina, heh. 

2. Sitten silputaan sipuli pieneksi ja asetellaan silppu vuokaan taputellulle piirakkapohjalle. 

3. Ripotellaan juustoraaste jo tässä vaiheessa, jotta lopputulos olisi tasainen, eikä käy silleen, että piirakan päällä on paksu juustoklöntti ja sisällä on pelkkää täytettä. (Joka tosin tässä versiossa on sekin mehevän herkullista, mmm).

4. Käydään puoli vuotta salilla, että saadaan säilykepurkki auki ja asetellaan tomaattikuutiot juustoraasteen sekaan. Itse suosin öljyyn säilöttyjä tomaatteja, sillä ne maistuu paremmalta. Eikä haittaa, vaikka sitä öljyä tulisi vähän mukaan pohjalle tomaatteja lisätessä, mehukkuus (rasvaisuus) sen kun lisääntyy.

5. Leikataan tuoretta basilikaa silleen hienosti silpuksi ja ripotellaan tomaattien päälle.

6. Leikataan mozzarella ohuiksi siivuiksi ja asetellaan tasaisesti muiden juttujen päälle. Tässä vaiheessa voi lisätä mielensä mukaan ruususuolaa ja mustapippuria ja miksei jotain omia lempparimausteitakin. Ehkä ihan pieni ripaus vielä juustoraastetta, oman maun mukaan.

7. Laitetaan uuniin määrittelemättömäksi ajaksi johonkin sopivaan asteeseen. Käydään välillä katsomassa ja toivotaan ettei se pala. Uunista tullessa piirakan pitää hetki vetäytyä ja lopuksi päälle ripotellaan vielä tuoretta basilikaa. VALMIS!

Tarvitset nämä:

tortillalettuja

kylmäsavulohi (tai muu)-tuorejuustoa

rapeaa salaattia

kylmäsavulohta

avokadoa

ruohosipulia

valkosipulia

ruususuolaa ja mustapippuria

Tee näin:

1. Ensin tehdään tortillojen väliin tuleva sörsseli jääkaappiin makautumaan. Pilko lohi ja avokado pieniksi palasiksi kulhoon ja lisää hienoksi pilkottua valkosipulia, ruohosipulia, limen tai sitruunan mehua, sekä mausteita ja liraus oliiviöljyä. Sekoita hyvin ja jätä makautumaan.

2. Voitele tortillalettu tuorejuustolla ja levitä päälle ohut kerros lohi-avokado-sekoitusta. Asettele tässä vaiheessa myös sopivan kokoisia salaatinlehtiä tortillan päälle.

3. Rullaa napakalle rullalle siten, että kaikki aineet jää kuitenkin tortillan sisään. Kerää valmiit rullat lautaselle.

4. Toista, kunnes tortillaletut loppuu ja laita pötkylät jääkaappiin ainakin tunniksi pötköttelemään.

5. Ota rullat jääkaapista ja leikkaa ne sopivan kokoisiksi palasiksi. Palasten päälle voi vielä ripotella ruohosipulia, multa se on näköjään unohtunut. VALMIS!

Kuinka helppoja. Ja eikun kokeilemaan, eikö vaan? Kertokaahan maistuiko. :)

Loistavaa syksyistä viikonloppua kaikille! <3

Suski

PRINTTI KUIN PRINTTI

Heissan! Pyörähdän täällä nyt tämmösen pikapostauksen merkeissä, ennen kun lähen palaveeraamaan duuniporukalla. Mun viimeaikaiset jutut on keskittyny aika vahvasti erään tietyn kaupungin ympärille, melkein jo kyllästymiseen asti. Mutta jos en kerro, missä nää kuvat on otettu, niin voin hyvillä mielin laittaa ne tänne, eikö? It's a deal!

toppi & hame Gina Tricot, neule Lindex, laukku River Island, sunnies Ralph Lauren

Vähän trikoota, vähän neuletta ja jalkapohjan kurveja mukailevat nahkaballerinat. Eri rento meininki siis! Ton halkion kanssa saa olla kyllä varovainen, ettei vahingossa köpöttele menemään haarat paistaen. Sen verran napakasti tarttuu nimittäin toi trikoo sukkahousuihin kiinni, vetäen helmoja mihin sattuu, vhups.

Miten musta tuntuu, että suunnittelijalle on sattunu pienehkö kirjoitusvirhe tän topin tekstiä miettiessä. Mun ranskalla kukkapuutarha, (mitä tässä yritetään ilmeisesti sanoa) ois kyllä "le jardin des fleurs". Kai se sitten on sama tarkoittaako se mitään, kunhan paidassa on joku näpsäkkä printti? Tai ehkä neljä sanaa ois ollu liikaa? Saatan hyvin olla myös väärässä, korjatkaa mua ranskantaitoiset! Haha, huomasin asian itseasiassa vasta nyt otsikkoa keksiessä. Menkööt nyt tän kerran. Ens kerralla lupaan kyllä pukeutua oikeinkirjoitettuihin vaatteisiin, täytyy varmaan alkaa oikoluettamaan ne jollain ennen ostoa..

Nyt vaatteet niskaan ja menoks. Hei enää yksi päivä meidän ja viikonlopun välissä, mahtavuutta! Aiotaankos siellä olla töllöttimien äärellä huomenna klo 20:00? ;)

Suski

BERLIININ TULIAISIA

Taas yksi tavallisen tappava koulupäivä (heh kyllä, musta tuntuu jo nyt tältä) sai tänään kaipaamansa piristysruiskeen, kun treffasin ihanan ystäväni pitkästä aikaa lounaan merkeissä ja päästiin turisemaan oikein kunnolla. Nais! Mikään ei kyllä piristä niin, kuin kiva juttutuokio enenevän syyskiireen keskellä. Mestana oli Factory, pääsin siis vihdoin kokeilemaan sitä. Tällä kertaa skippasimme kuitenkin sen kehutun salaattitiskin ja nautimme lounaaksi lohta ja risottoa, ihan maittava mesta!

Lupasin viime viikolla raottaa Berliinin reissun shoppailusaalistani ja tässäpä tätä nyt olisi. Ainakin tällaisia ihanuuksia korjailin mukaani Berliinin kaupoista pyörimästä. Koin tämän suorastaan velvollisuudeksi ja hoidin pestini kyllä erittäin tunnollisesti.

reppu Primark

tekonahkainen aleihanuus jostain random kenkäkaupasta..

 ...kuten nämä..

 ..nämä..

 ja nämä ja loputkin löytämistäni kengistä. Meidän oli selkeästi tarkoitus astua juuri tähän kenkäkauppaan, sillä sattumoisin kaikki meidän tarvitsemat (ja haluamat) kengät oli koottu saman katon alle ja vielä pilkkahinnoin. Sain mahdutettua fiksuna tyttönä matkalaukkuumme pakkaamaani varakassiin kahdeksat parit, ei paha!

Kotiinkin löytyi jotain pientä ja tuoksuvaa. Eräässä putiikissa oli mielettömän hyvä valikoima huonetuoksuja ja jo ennen reissua huonetuoksun ostamista harkinneena en voinut olla tuomatta kotiin pullollista. Tuoksua tulee huoneilmaan juuri sopivasti, eikä sitä huomaa koko ajan. Lasisessa purkissa oleva tuoksukynttilä oli heräteostos Primarkin kassajonosta.

 

Huomenna pääsen taas töihin ja loppuviikkokin näyttää oikein lupaavalta. Ja hei perjantaina: Vain elämää! Odotukset on korkealla.

Mukavaa viikon jatkoa! :)

Suski

JUST ANOTHER DAY AT THE OFFICE

Elossa ollaan! Olin tänään tutustumassa H:n työpaikkaan ja kyseessähän on siis panssariprikaati eli ei mikään ihan perus toimistoduuni. Pyörittiin tutustumassa paikkoihin, ammuttiin tarkkuutta laaseraseilla (mikä oli muuten ihan mielettömän kivaa) ja päästiin (jouduttiin) vielä panssarivaunun kyytiinkin. 

Ajattelin, että kyseessä on joku rauhallinen parkkipaikan ympäriajo, sillä paikalla olleet lapsetkin pääsivät osallistumaan ajeluihin. Little did I know. Hinguin innokkaana kannelle istumaan ajon ajaksi. Sitten käynnistyi moottori ja onneksi satuin istumaan juuri vaunun kannella olevan pakoputkihärvelin kohdalla, joten sain heti alkuun oikein keuhkojen täydeltä vaunufiilistä.

Metsäpoluillehan siitä lähettiin ja parkkipaikan jäädessä kauas taakse alkoi pienet sotaperhoset sinkoilemaan mahassa. No okei, käydään ilmeisesti vähän tässä kääntymässä ja sitten tullaan takaisin. Vaan eipä sittenkään! Vaunun kuski oli ilmeisesti kattonut, että nyt on semmonen setti kasassa, että annetaanpas vähän kovempaa kyytiä. Vaunu puski monttujen ja mutalampien täyttämällä metsätiellä pahimmillaan varmaan 40km/h. 

Meno oli kuin myrskylaivassa, ainut vaan, että naamalle lensi jokaisesta mutalammesta vielä annoksellinen kuraa. Yritin myös pujahtaa vaunun sisään piiloon mudilta, mutta siellä mylläys oli kuin kuivausrummussa, joten oli pakko nousta takaisin luukulle seisomaan. Maisemia katsellessa oli helpompi pitää aamiaiset alhaalla, vaikka epätasainen kyyti viskoikin mua rautakehikossa edestakaisin ja se vasta kipeää tekikin. 

Vasta nyt tajuan ihan erilailla myös sanonnan "rystyset valkoisina", sillä puristin jokaisesta vaunun ulokkeesta niin henkeni edestä, että hyvä että nyrkkiä sain avattua jälkeenpäin. Reisikin sai mojovaa hittiä vaunun rautatolppaan osuessa jossakin mutkassa, mutta siinä vaiheessa se oli jo murheista pienin. Puolivälissä matkaa olin jo ihan valmis jatkamaan matkaa kävellen, mutta hammasta purren ja puklua pidätellen selvisin jotenkin kyydityksen loppuun. Ja tätä lystiähän kesti puolisen tuntia (ainakin se tuntui siltä). Että semmonen pieni koepyrähdys se. Tällaiselle arkajalalle, jota ei saa ees Lintsin laitteisiin, niin ihan kasvattava kokemus. 
Mut kyllä mä sanon, että hitto mitä hommaa. Ja tää on näiden äijien duunia! Kokeilkaapa.

Pahimmasta shokista yli päästyämme meille tarjottiin vähän evästä. Lopuksi saimme vielä ihanat ruusut kiitoksena sotilaidemme hyvästä kotihuollosta. Se oli suloinen ele. Iltama huipentui vielä asevarastovierailuun ja sen oudommassa tilanteessa en oo kyllä ollutkaan. Kaikilla meillä oli joku ase kädessä ja jollain vielä ruusu toisessa. Siinä me imeskeltiin noutopöydän salmiakkipastilleja ja vertailtiin pistooleja ja rynnäkkökivääreitä. Mitäpä muutakaan, ihan perusperjantai. Kiitos pojille elämyksestä!

Ei mulla muuta, meenkin tästä parantelemaan haavojani ja varailemaan aikaa röntgeniin. 

Suski

FROM BERLIN WITH LOVE

Tjenare mannen! Tää ilta on mennyt oikein kivasti ja perin rennosti. Kävin lenkillä (jes!), katottiin filmnetistä varmaan maailman parasta ja hauskinta sarjaa eli Solsidania ja sitten fiilistelin vielä vähän meidän Berliini-kuvia. Tässäpä niitä lävähtäisi tälleen värittöminä versioina, vaikka itse matkasta ei kyllä väriä puuttunut. 

Mihin tahansa tuolla kylillä kävellessä kattoikin, niin aina tuntui olevan jonkinlainen saneerausoperaatio meneillään. Toisaalta, joka puolella oli myös jotain mielenkiintoista ja särmikästä nähtävää. Kaupungin (tai ainakin niiden alueiden, joissa me pyörittiin) yleisilme jäi kuitenkin melko nuhjuiseksi. Toki löysimme myös siistimpiä alueita, kuten oma lempparini Charlottenburg (kolmen päivän kokemuksella, kjäh). Sattumoisin myös suurin osa kivoista kaupoista sijaitsi tuolla alueella, kuten myös vikan illan ravintolamme, joka osoittautui huippulöydöksi.

Taidetta näkyi paljon katukuvassa ja pintaa raapaisemalla olisi varmasti löytänyt vielä vaikka mitä helmiä. Harmi, ettei aika tällä kertaa riittänyt sen parempaan syventymiseen. No, ens kerralla sitten ajan kanssa! Ja ylimääräisen matkalaukun, jonka voin sulloa täyteen kenkiä..

Huomenna on jännä päivä. H:lla on "tuo naisesi työpaikalle"-päivä ja meitsi pääsee ottamaan vähän selvää, että mitä se mun luti duunikseen oikeen touhuaa. Luvassa ois kuulemma ainakin panssarivaunukyytiä ja jonkinlaista ampumista. Saas nähä kuin käy, ilmottelen sitten... :D

Nyt hyviä unia ja tsemppiä perjantain pyristyksiin. Ihan kohta pääsee viikonlopun viettoon!

Suski

COME FLY WITH ME

Maanantaita vaan kaikille! Selaillessani tossa parin viikon takaisia reissukuvia Berliinin pyrähdykseltämme muistin, että kameraanhan oli tarttunut muutama kuva todella aikaisen lähtöaamumme fiiliksistä lentokentällä. 

Lempeä aamuaurinko valaisi kentän käytäviä ja me oltiin ihan innoissamme, kun päästiin vihdoinkin lähtemään reissuun. Perillä meitä odottaisi vielä ihana ystäväpariskunta ja Berliinin kaupat ja ravintolat. Kyllä se matkustelu, edes lyhyempikin pyörähdys jossain, piristää arkea kummasti! :)

Matka-asuksi valikoitui jotakin mukavaa ja lämmintä, sillä kaikkihan tietää lentokoneiden ilmastoinnin. Pitkä ja ohut neule oli edellisen päivän alelöytö. Olin jo pidempään ettinyt jotain ton tyyppistä ja sehän toimikin tossa tarkoituksessa ihan mukavasti. Vanha kunnon niittitakkikin on pienen kesäbreikin jälkeen tullut vaatekaappiin taas jäädäkseen. Uuden etsinnät on kyllä jo aloitettu!

Luvassa muuten fiiliksiä myös matkan päältä, kunhan saan noi RAW:it haltuun. Stay tuned!

Voimia vielä jäljellä olevaan maanantaihin, kyllä me pystytään tähän! Huomenna jo helpottaa. :)

Suski

OH JOY!

Voi tätä riemua! Otin tänään vihdoin itteeni niskasta kiinni ja lompsin salille viettämään vapaata lauantaipäivää. Vedin alkuun parikymmentä minuuttia crosstrainerilla ja kymmenisen minsaa soutua. Sitten ois normisti vuorossa armotonta pumppausta mutta mitä kummaa. Ei noussut rauta oikeen entiseen malliin. Heti huomaa, kun protsku on vähentynyt (tahattomasti) ruokavaliosta ja tilalle on tullut hiilarihöttöä. Jumaleissön, ei tämmönen peli vetele!

Olo oli muutenkin vetelä ja väsynyt. Ajattelin, että paras lääke siihen on varmasti se, että liikun vielä lisää. Eipä siinä muuta, kun juoksumatolle ja jumputusmusat korviin. Päätin, että tästähän en lähde, ennen kuin liikkuminen tuntuu taas ihanalta, eikä semmoselta väkisinvääntämiseltä. Tunnin aikana juoksumatolla fiilis alkoi taas normalisoitumaan; askel alkoi keventyä ja ylämäkikävelyn ja juoksuspurttien vuorottelu sai aikaan vanhaa kunnon liikkumisen riemua. Lopulta draivi oli niin hyvä tuon raivotunnin jälkeen, että pomppasin vielä crossailemaan vikaks vartiksi. Tätä mä oon kaivannut! 

Nyt tää kuulostaa ihan siltä ku en olis käyny kymmeneen vuoteen liikkumassa, mutta säännöllisen treenauksen jälkeen pidempi kesätauko tuntui yllättävän taannuttavalta. Onneks nyt on taas syksy ja voin unohtaa kaiken maailman huitelut ja keskittyä olennaiseen. ;)

Yhtenä päivänä nikkaroin ittelleni tämmöisen dinnerisalaatin. Kananmunat ja tonnikala toi kivasti protskua, avokado hyvät rasvat ja herneet ja kurkku pikkasen hiilaria. Tuore chili ja mustapippuri kruunasivat kokonaisuuden. Helppoa ja maukasta ja pysyy nälkä pitkään poissa.

Minkälaisia salaatticomboja siellä on kehitelty? Vinkit jakoon! :)

Suski

BACK IN BUSINESS

Jaahas, vihdoin taas täällä! Päivät on vaan viilettäneet ohi viimeiset pari viikkoa ja meitsi on viipottanu millon Berliinissä, millon koulun penkillä - ja ainakin sata kertaa Ikeassa. Nappaamani kesänläksiäisflunssakin oli sitkeämpää sorttia, mikä verotti ennestään kiireistä elokuun loppua vielä toimettomilla pakkolepopäivillä. Eipä siinä, paljon oon saanut myös aikaiseks, mutta tänne en oo ehtiny hulinoitani päivittelemään. Harmin paikka, mutta nyt siihen tulee muutos!

Okei, mitä kaikkea on tapahtunu. Kampesin itteni (ilmeisesti liian aikaisin) flunssapedistä ja päästiin lähtemään Berliinin reissulle. En ollu koskaan käyny kyseisessä kaupungissa ja pakko kyllä todeta, että ei se mikään kaunis ole. Persoonaa ja ulottuvuuksia kyllä riittäisi vaikka monelle viikolle, mutta meidän kolmen päivän ja kahden yön pyrähdyksellä keskityttiin muutamien nähtävyyksien ohella lähinnä paikallisen rieslingin maisteluun, saksalaisen ruokakulttuurin ihmettelyyn ja armottomaan shoppailuun. Vai miksi sitä kutsuisi, kun yhdestä kaupasta lähtee mukaan 8 paria kenkiä? Noita Berliinin shoppailuja ajattelin avata vielä myöhemmin täällä, joten ei niistä tällä erää sen enempää. :)

Berliinistä kotiuduttuamme alkoikin sopivasti koulu, jonka ensimmäisen päivän jouduinkin ihan pikkusen vaan lintsaamaan reissumme takia (hyvin alkaa, i know). Paluulennolla noussut kuume kuitenkin yltyi viikon edetessä ja tää tyttö oli taas sängyn oma. Onneksi olo alkoi helpottua viikonlopuksi ja sain jo aiemmin aloittamani olohuoneen totaalimakeoverin päätökseen. Tämä edellytti tietysti lukuisia Ikea-reissuja (H, you're my hero), postipakettien hakua ympäri Helsinkiä ja Vantaata, sekä kaupoilla juoksentelua, iskän seinienporausapua unohtamatta. Saatiin kuin saatinkin kaikki kuitenkin valmiiksi juuri sopivasti H:n lauantaisille synttärikemuille. Lopputuloksesta lisää myöhemmin. :)

Syömingeistä tyydyn toteamaan, että kaikki erityisruokavaliota edellyttävät dieetit ovat olleet katkolla, sillä Berliinissä oli melkoisia haasteita löytää mulle ruokaa, joka ei koostu puolen kilon lihaköntistä lautasella tai kebab-eläimestä vehnäleivän välissä. Tyydyinkin siis (varsinkin lounasaikaan) syömään sitten mitä vaan ikinä satuin löytämään. Vegepaikkoja mestassa olisi ollut kyllä ihan kivasti, mutta loppuporukan huomioiden skipattiin ne ja  enpä oo itekään kovin innostunut totaalivegeilystä. Päin metsää on mennyt sillä saralla myös siitä lähtien, mutta juhlien jälkeisistä hiilariövereistä toivuttuani aion palata taas hyville teille. Viimeinen niitti terveellisten kiireruokailujen romuttumisessa oli neljännen perheenjäsenemme, rakkaan blenderimme poismeno. Jäämme kaipaamaan.

Eiköhän tää tarina ollu tässä. Kuka kertois mulle (ilmeisen lisäksi) jonku oikein hyvän itsensä motivoimiskeinon, jotta saisin raahattua tän kesästä rähjääntyneen ja monissa juhlissa marinoituneen kroppani takaisin salille. Anyone?

Kyllä se tästä taas lähtee kun pääsee kunnolla tervehtymään ja saa arjen taas rullaamaan. Silleen kivasti rullaavaa arkea myös sille puolen ruutua!

Suski