WKND STUFF

Tää viikonloppu oli pyhitetty keskeneräisten missioiden hoitoon, jotta ensi viikolla vihdoinkin starttaava arki voi alkaa hiukan huolettomammissa merkeissä. Koulu ei tosiaan alkanutkaan vielä tällä viikolla, toisin kuin luulin, vaan ensi viikolla. Siispä tämä viimeinen lomaviikko on ollut semmoista arkeen orientoitumista. 

Perjantaina pyörin kaupungin hääpukuliikkeitä läpi, vaikka sää oli mitä karmein. Talojen katoilta valui niskaan sohjolauttoja ja bussit roiskauttivat kurat naamalle ohi pyrhältäessään. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kiersin jopa neljä liikettä aamupäivän aikana. Ensimmäisestä paikasta löytyi yksi helmi, joten jälkimmäisten kiertely oli "eihän vaan ole enää hienompaa missään"-tyyppistä utelua. Vieläkään en kyllä tirauttanut yhtäkään kyyneltä, joten onkohan tuo helmikään sittenkään vielä the puku?
Sinä, joka olet jo omasi löytänyt, kerrohan mistä tietää, että se oikea puku on löytynyt? Ja täytyykö koko lähipiirin rakastua pukuun vai riittääkö, että se miellyttää omaa silmää? Kaiken lisäksi mun kohdalla hommalla alkaa olla jo kiire, sillä pukujen toimitusajat on todella pitkät. 

Perjantai-ilta jatkuikin vielä samoissa merkeissä, kun pääsin suunnittelemaan hääjuttuja viinilasillisten ääressä. Mitä kaikkea pitääkään ottaa vielä huomioon ja järjestää, huh! 

Lauantai oli varattu vaatekaapin järjestämiseen. Idea lähti ystävältäni, joka havahdutti minut ajatukseen siitä, kuinka paljon aikaa ja energiaa täyteen tungettu vaatekaappi (jossa mun tapauksessa oli vielä kesävaatteitakin pyörimässä) vie käyttäjältään päivittäin! Miten paljon helpompaa olisi pukeutuminen aamuisin, kun järjestäisi kaapin siten, että kaikkea siellä olevaa voi ja haluaa käyttää. Vanhat rätit kirpparille tai kylmästi vaatekeräykseen. Todella puhdistavaa ja terapeuttista! Eikä kallisarvoinen aika kulu enää siihen, että tyhjentää asua valitessa koko vaatekaapin sisällön aluksi makkarin lattialle ja alkaa siitä pikkuhiljaa keräilemään oikeita palasia. ;)

Sunnuntai menikin lenkkeillessä ja uusia koulujuttuja jänskätessä. Vaikka loma on ollut rentouttava, on silti ihana palata takaisin koulunpenkille. Jo nyt on aikakin!

Mukavaa viikonalkua sulle! :)

Suski

DIY SUSHI SATURDAY

Jos mun pitäis sanoa yks ruokaan liittyvä himo, niin se on tällä hetkellä ehdottomasti sushi. Ei vaan olla vielä koskaan uskallettu/jaksettu alkaa kotioloissa rullia pyörittelemään, vaikka monesti on asia tullut puheeksi. Asutaan myöskin sen verran kaukana ytimen sivistyksestä, että äkillisen mielihalun syntyessä pitää useimmiten purra vaan hammasta. Muutamia kertoja ollaan kyläilemässä ollessa kokeiltu hommaa muiden valvovien silmien ja ohjeiden alaisina. Nyt tähän on kuitenkin tullut muutos, vihdoinkin! 

Mietittiin lauantaina sushihimoissamme, että nyt kyllä kokeillaan tehdä ite. Asianmukaiset ainekset ja vempeleet on kuitenkin sen verran tyyriitä, että mokailu ei hirveästi huvittanut. Ratkaistiin pulma palkkaamalla ruokapalkalla meidän taitavaakin taidokkaammat nigirinpyörittelijä-kaverit apuun. Näillä tyypeillä on ihan sushikurssidiplomitkin takataskussa, joten me ja puolitoista kiloa tuoretta lohta olimme mitä parhaimmissa käsissä.

Viimein noin puol ykstoista päästiin syömään testailun tuloksia ja onnistuttiinhan me nyt melkoisen hyvin! ;)

Makien sisälle laitettiin mm. raakaa lohta, kevyesti grillattua lohta, avokadoa ja kurkkua. Lisäksi täytteiden alle levitettiin majoneeseja, joita meillä oli kahta sorttia: wasabimajoneesi ja ruohosipuli-valkosipulimajoneesi. Molemmat toimi aivan loistavasti! Nigireitä koristeltiin vielä merileväkaviaarilla. Näistä helpoista aineista majoneesit rakentuivat:

Wasabimajoneesi

majoneesia

wasabia 

tuoretta sitruunamehua

(suolaa tarvittaessa)

Valkosipulimajoneesi

majoneesia

valkosipulia

ruohosipulia (kevätsipulin puutteessa)

suolaa

Aivan loistavan makuista, vaikka ite sanonkin. Ollaankos siellä kokeneita kotisushailijoita? Hyvät vinkit ja täyteideat jakoon. :)

Suski

TICK TOCK, IT'S WEDDING O' CLOCK

Mites siellä on viikko hurahtanut käyntiin? Meillä onkin takana suhteellisen kutkuttava viikonloppu. Pyörittiin nimittäin melkein koko lauantai ja myös osa sunnuntaista häämessuilla. Voinkin ilokseni paljastaa kuuluvani ensi kesän morsiamiin ja käytiin messuilla vähän nuuhkimassa ideoita ja vinkkejä juhliin ja ylipäätään koko tähän häähössötykseen. 

Kyseinen homma on mielestäni (ainakin Helsingin alueella) lähtenyt ihan käsistä: hyvät juhlapaikat varataan ainakin kahta vuotta ennen häitä, sana "hää" liitettynä mihin tahansa tuotteeseen tai palveluun lisää sen hintaa ainakin nollalla perässä ja jenkkitapojen yleistyminen (kuten save the date -korttien lähettäminen ennen virallista kutsua) tekevät mielestäni suunnittelusta vielä entistä monimutkaisempaa - ja kalliimpaa! 

Eikö tosiaan ole enää mahdollista järjestää lyhyellä varoitusajalla kunnollisia häitä ilman, että joutuu tekemään kompromisseja lähes jokaisen merkittävän asian, kuten vaikkapa tilan ja kirkon suhteen? Vai pitäisikö sinkuilla olla aina takataskussa muutama tilabuukkaus parin vuoden päähän, just in case? 

Ja entäpä ne hinnat! Häihin saa helposti uppoamaan rahaa vaikka asunnon käsirahan verran. Laskelmoitua ja kallista, ei enää romanttista ja spontaania. Vai mitä mieltä on muut ensi kesän morsiamet? Onko ollut hankalaa vai piece of wedding cake?

Onneksi päivässä tärkeintä ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole kutsukorttien fonttikoko tai oikean sävyiset taskuliinat, vaan se syy, miksi tähän hullunmyllyyn on ylipäätään ryhdytty. :)

Vaikka meilläkin näytti tilanne ajoittain siltä, että ollaan totaalisen myöhässä kaikesta suunnittelusta, buukkaamisesta ja järjestämisestä, saatiin kuin saatiinkin lopulta varattua juuri meidän näköinen kirkko ja juhlatilat. Cheers to that!

Niin ja ne messut. Mukaan tarttui vaikka millä mitalla mielenkiintoista infoa ja myös jotain konkreettista jalometallin muodossa. Sinä, joka et päässyt messuille, mutta olet järjestämässä mitä tahansa juhlia, kurkkaapa tänne. Sentään jotain tolkkua on tarjolla meille exceliä karttaville amatöörisuunnittelijoillekin. ;)

Ihania suunnitteluhetkiä muillekin morsiamille ja sulhasille <3

Suski

JOULU PULKASSA, KEVÄT MIELESSÄ

Mitenkäs on siellä loppiainen sujunut? Toivottavasti tää ylimääräinen vapaapäivä kevensi hieman luopumisen tuskaa. Ihana joulukupla on nimittäin nyt poksahtanut ja nyt viimeistään alkaa taas arkinen puurtaminen. Jotkut tietysti osaavat tehdä siitäkin puurtamisesta juhlaa. Olisiko kellään heittää motivoivia vinkkejä miten?

Ensi viikolla mulla alkaa taas koulu. Vanhoihin kuvioihinkin tulee kaivattua muutosta, sillä vaihdan suuntautumisopintojen alkaessa osittain toimipistettä. Nyt siis alkaa se osuus opinnoista, joiden vuoksi alun perin hain koko kouluun, kutkuttavaa! Odotukseni valitsemaani suuntautumislinjaa kohtaan ovat jättimäiset, joten keväästä tulee varmasti mielenkiintoinen.

Kaiken opiskeluista ja töistä ylijäävän ajan aion suunnata taas treenailuun. Siitä onkin pitkä aika, kun täällä on viimeksi ollut jotain treeneistä! Sen sijaan kaiken maailman herkkupöydistä on ollut kuvia vaikka millä mitalla! Tekisi mieli syyttää loppuvuoden kiireistä hippakautta, mutta olen kuullut, että joku ilmeisesti treenaa myös sen aikana? No, nyt on kevään tavoitteet taas selvänä mielessä ja ääneen kuulutettu, joten eikun niitä kohti. :)

Vaikka unirytmi on joulun jäljiltä vielä hieman hakusessa, on varmaan pakko mennä katsomaan yksi jakso Kutsukaa kätilöä, sillä tuoreen, mutta sitäkin palavamman sarjarakkauteni, Downton Abbeyn jaksot on jo loppuunkahlattu (ja Netflix suositteli tuota vierotusoireisiin). Voi sinua onnekasta, joka voit katsoa DA:ta vielä ensimmäistä kertaa. Kerrohan sitten, mitä pidit. :)

Suski

NEW YEAR'S EVE

Ihanaa alkanutta vuotta! Kyllä mulla nyt on ainakin ihan semmonen tunne, että tää vuosi on hyvä vuosi. Toki aina näin vuoden alussa, uusien mahdollisuuksien edessä, on sama kutkuttava jännitys tulevasta. Mulla on myös erityissyy odottaa innolla tätä vuotta, sillä siihen tulee mahtumaan isoja asioita. Usein vuoden vaihtuessa olo on myös toiveikas erilaisten kaivattujen elämänmuutosten ja unelmien toteuttamisten suhteen. Itsekin olen aina uskonut tähän "uusi vuosi - uusi mahdollisuus" -ajatukseen, vaikka tiedän monia, jotka ovat asiasta ihan toista mieltä. 

Mahtavan aattoillan aikana kuulin ykkösporukkamme aiheesta keskustellessa muun muassa epäilyksiä uuden vuoden lupausten tarpeellisuudesta tai ainakin kehotuksia konkreettisimpiin lupauksiin. Kuulin myös ystäväni miettivän syitä, kun hehkutin alkanutta vuotta uusia mahdollisuuksia pulppuavana tyhjänä pöytänä, josta on mukava lähteä ammentamaan entistä parempia kokemuksia ja fiiliksiä. "Eikö jokainen aika vuodesta ole yhtä tärkeä ja täynnä mahdollisuuksia?" Arvostan tätä ajatusta, ja pyrinkin sitä kohti, mutta tällainen romantikko ainakin kaipaa elämäänsä välillä uusia alkuja, höpsöjä lupauksia, suuria unelmia ja uutukaisen vuoden mukanaan tuomaa taikaa. Vai mitä sanotte tähän? :)

Meidän uv-ilta oli mitä mainioin. Iloinen porukkamme kokoontui Espooseen, kauniiseen rivariasuntoon, joka oli juuri saanut muuton jälkeen uudet asukkaat. Eräs näistä asukkaista oli sylissäni lepäilevä naskalihammas Milo, joka vei sydämeni aivan totaalisesti. Illan aikana joukkoomme liittyi vielä toinenkin ihastuttava karvakuono Inez. Näissä kavereissa riitti hommaa tällaiselle himopaijaajalle.

Pöytä oli katettu kauniisti ja se notkui vaikka mitä herkkuja. Naurettiin, juotiin samppanjaa Swarovskin kristallilaseista (kiitos M&E +B, joka uskalsi antaa lasit käyttöömme), nautittiin ruuista ja käytiin läpi lupauksia ja viime vuoden kohokohtia, sekä tsiigailtiin raketteja. Ilta päättyi luonnollisesti Party Alias -mittelöön. Jumankeka mä vihaan siinä häviämistä. Mutta hyvin kasvattava kokemus heti näin vuoden alkuun: aina, ei edes joka kerta, voi voittaa. 

Sellaiset oli meidän uv-meiningit. Mites siellä juhlittiin? Railakkaasti, mutta turvallisesti, i hope. :)

Suski