Jaahas, vihdoin taas täällä! Päivät on vaan viilettäneet ohi viimeiset pari viikkoa ja meitsi on viipottanu millon Berliinissä, millon koulun penkillä - ja ainakin sata kertaa Ikeassa. Nappaamani kesänläksiäisflunssakin oli sitkeämpää sorttia, mikä verotti ennestään kiireistä elokuun loppua vielä toimettomilla pakkolepopäivillä. Eipä siinä, paljon oon saanut myös aikaiseks, mutta tänne en oo ehtiny hulinoitani päivittelemään. Harmin paikka, mutta nyt siihen tulee muutos!
Okei, mitä kaikkea on tapahtunu. Kampesin itteni (ilmeisesti liian aikaisin) flunssapedistä ja päästiin lähtemään Berliinin reissulle. En ollu koskaan käyny kyseisessä kaupungissa ja pakko kyllä todeta, että ei se mikään kaunis ole. Persoonaa ja ulottuvuuksia kyllä riittäisi vaikka monelle viikolle, mutta meidän kolmen päivän ja kahden yön pyrähdyksellä keskityttiin muutamien nähtävyyksien ohella lähinnä paikallisen rieslingin maisteluun, saksalaisen ruokakulttuurin ihmettelyyn ja armottomaan shoppailuun. Vai miksi sitä kutsuisi, kun yhdestä kaupasta lähtee mukaan 8 paria kenkiä? Noita Berliinin shoppailuja ajattelin avata vielä myöhemmin täällä, joten ei niistä tällä erää sen enempää. :)
Berliinistä kotiuduttuamme alkoikin sopivasti koulu, jonka ensimmäisen päivän jouduinkin ihan pikkusen vaan lintsaamaan reissumme takia (hyvin alkaa, i know). Paluulennolla noussut kuume kuitenkin yltyi viikon edetessä ja tää tyttö oli taas sängyn oma. Onneksi olo alkoi helpottua viikonlopuksi ja sain jo aiemmin aloittamani olohuoneen totaalimakeoverin päätökseen. Tämä edellytti tietysti lukuisia Ikea-reissuja (H, you're my hero), postipakettien hakua ympäri Helsinkiä ja Vantaata, sekä kaupoilla juoksentelua, iskän seinienporausapua unohtamatta. Saatiin kuin saatinkin kaikki kuitenkin valmiiksi juuri sopivasti H:n lauantaisille synttärikemuille. Lopputuloksesta lisää myöhemmin. :)
Syömingeistä tyydyn toteamaan, että kaikki erityisruokavaliota edellyttävät dieetit ovat olleet katkolla, sillä Berliinissä oli melkoisia haasteita löytää mulle ruokaa, joka ei koostu puolen kilon lihaköntistä lautasella tai kebab-eläimestä vehnäleivän välissä. Tyydyinkin siis (varsinkin lounasaikaan) syömään sitten mitä vaan ikinä satuin löytämään. Vegepaikkoja mestassa olisi ollut kyllä ihan kivasti, mutta loppuporukan huomioiden skipattiin ne ja enpä oo itekään kovin innostunut totaalivegeilystä. Päin metsää on mennyt sillä saralla myös siitä lähtien, mutta juhlien jälkeisistä hiilariövereistä toivuttuani aion palata taas hyville teille. Viimeinen niitti terveellisten kiireruokailujen romuttumisessa oli neljännen perheenjäsenemme, rakkaan blenderimme poismeno. Jäämme kaipaamaan.
Eiköhän tää tarina ollu tässä. Kuka kertois mulle (ilmeisen lisäksi) jonku oikein hyvän itsensä motivoimiskeinon, jotta saisin raahattua tän kesästä rähjääntyneen ja monissa juhlissa marinoituneen kroppani takaisin salille. Anyone?
Kyllä se tästä taas lähtee kun pääsee kunnolla tervehtymään ja saa arjen taas rullaamaan. Silleen kivasti rullaavaa arkea myös sille puolen ruutua!
Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!