TALLINN

Tänään piipahdettiin äidin ja H:n kanssa Tallinnassa. Kaikki, jotka tuota yhtäkkistä loppusyksyn viimaa muistuttavaa sääoloa ovat tänään olleet ulkona uhmaamassa, voivat varmasti arvata, ettei se ole ehkä kaikkein ideaalein säälähtökohta pitkään odotetun loman Tallinna-pyrähdykselle, saatikka merimatkailulle. Pienehkö paatti keikkasi välillä hurjastikin, mutta onneksi olin ottanut vahvat dropit, jotka auttoivat hillitsemään tasapainoelinteni äkillistä shokkitilaa. Vaikeinta keinuvassa laivassa olemisessa on kuitenkin varmaan julkiseen vessaan meneminen. Siinä saa melu- ja hajuhaittojen vuoksi olla pitelemässä korvista ja nenästä samaan aikaan, kun yrittää puristaa suuta kiinni, ettei yhtäkkinen lattian alta katoaminen purskauta aamukahveja pihalle. Onneksi tämä matka meni kuitenkin suht iisibiisisti.

Vallitseva sää oli hankala myös siitä syystä, että vaikka ulkona onkin pirun kylmä, niin myymälästä toiseen juoksiessa tulee kestävyysshoppailijalle hiki. Itsehän viime viikolla kesään orientoituneena en suostunut aamulla pukemaan päälleni kuin kevyesti vaatetta. Jalkaani valitsin ballerinat ja myhäilin itsekseni nerokasta kenkävalintaani: se on samalla tyylikäs, mukava ja nopeasti riisuttavissa esim. uusia vastaavia sovitettaessa. Karu totuus paljastui jalkapöydilleni kuitenkin jo ennen ensimmäiseen kulkuvälineeseen hyppäämistä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä perääntyä. Kylmä viima lävisti kaikki onnettomat vaatekerrokseni ja jatkoi vielä matkaansa ihon alle. Onneksi tämä ikirouta vaihtui Tallinnan päässä ei niin kylmettyneeseen, mutta märkään olotilaan.  

Mulle tuli täytenä yllätyksenä, kuinka kivoja kauppoja Viru-keskuksen kerroksiin kätkeytyykään! Toki sieltä löytyvät Zarat, Mangot, Dieselit sun muut, mutta aivan (ihania) uusia tuttavuuksia mulle olivat esimerkiksi River Island ja Reserved. Pre-Order-sekoilujen viedessä arvokasta shoppailuaikaamme, jouduimme etenemään cloth huntingissamme kylmäpäisen tehokkaasti ja salamannopeasti. Sillä olihan meillä pelkkään kaupparalliin uhrattavaa maissaoloaikaa vain reilu pari tuntia. Nuo kaksi kauppaa tarjoilivat keikutuksen jälkeisessä vaakavesisateessa ryntäilemisestä tuohtuneen turistin sielulle sen kaipaamaa materian hankkimisen synnyttämää euforiaa. Täsmäosumia alkoi pamahdella kuukauden kuluttua postilaatikosta tippuvan inhokkilaskuni riveille.

En olisi pystynyt tähän kuitenkaan yksin. Jahtitiimimme toimi saumattomasti yhteen. Äiti skannaili kauppakeskuksen valikoimaa, H toimi kriittisenä tyylianalyytikkona ja mä sain päivän aerobisen treenin kaikkien aikojen sovitusaika-alituksia tehdessä. 

Putiikkien henkilökunta ei ollut kovin vastaanottavaista jäljellä olevaa aikaa vartin välein toisilleen huuteleville ja pyörremyrskymäistä lähestymistapaa toteuttaville naapurimaan visitööreille. Jotenkin tuli jopa sellainen olo, että kukaan ei edes moikannut meitä suurimmassa osassa liikkeitä. Myyjät joko juoksentelivat avainlätkä kädessä täristen takahuoneeseen "kääk nyt ne tulee!"-tyyppisesti tai sitten he nojailivat moppeihinsa passiivisina ja epäkiinnostuneina. Kassalla myyjien kanssa piti puhua englantia (jota he ymmärsivät ja tuottivat välttävästi) ja se tuntui hassulta, sillä onhan kielissämme melkoisen hyvin paljon yhteneväisyyksiä. No, onneksi terellä mentiin jo pitkälle. 

Näille sohville kelpasi tyylianalyytikkomme/kantoapumme istahtaa lepuuttamaan perässäjuoksemisesta uuvahtaneita koipiaan.

Saatoin jopa itse käydä hieman ottamassa vauhtia tuon taivaallisen muhkean kuningastuolin pohjilta.

Asia, johon kiinnitin shoppaillessamme huomiota erittäin positiivisessa mielessä, oli se, miten paljon myymälöiden esillepanoihin oli nähty vaivaa. Vai mitä olet mieltä, kuinka todennäköisesti tällainen kukkaverhoiltu nainen löytyisi meillä nuorten kaupan esittelypöydältä? 

Btw, now it's official: I'm old. Käytin sanaa "nuorten kauppa".

Laivalla kulutimme aikamme lähinnä seisovien pöytien herkkusortimentteihin tutustuessa ja tax free:ssa hajuvesi-imppausövereitä yrittäessä. Jos eivät asiakaspalvelijat yltäneet kotosuomen palvelutasoon Viron päässä, niin eivät siihen yltäneet myöskään heidän kollegansa vesillä. Ruuan lisäki reissun parhaat naurut tarjoili nimittäin eräs buffan työntekijättäristä. Tunnettuna nirsoilijana ja lihattomana ruokailijana joudun valitettavasti melko usein vaivaamaan kiireisen ravintolahenkilökunnan hääräilyjä kysymyksilläni (mutta joihin vastaaminen käsittääkseni hipaisee ainakin etäästi heidän toimenkuvaansa). Tämä kyseinen ruokien esillepanija ei kysymyksiäni kuitenkaan purematta niellyt, vaan sain jo ensimmäisellä kysymykselläni mojovat, syljentäyteiset tuhahdukset naamalleni. Eihän kahden kansan välillä työskentelevä leidi voinut ymmärtää, miten joku ei voi tietää mikä on panga (ja sehän on tietysti kala). 

Keräsin pääruuan ajan rohkeuttani käydä kysymässä uutta kysymystä, joka kohdistui aivan ranskan perinneherkkua pain au chocolatia muistuttaviin voitaikinakääröihin (joo, ei ihan taida kuulua mun kesäkunnonmetsästys-dieettiin). Lähestyin naista nöyrästi, ilmatilaani madaltaen ja otin kasvoilleni pahoittelevimman irvistyksen, jonka osasin, mutta tuo kasvolihasten extrajumppa ei häntä sulattanut. Sain toisen tuhahduksen jo kysyessäni, että mikä tuo ihana voitaikinakäärö tuolla tarjolla oikeastaan onkaan. Vastaus kuului: "no se on viineripierukka!". Say what now? Tämä ilmeeni olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen. Kun minulle ei avautunut, mikä viineripierukka on, hän aggressiivisesti repäisi leivonnaisen kahtia ja sieltä sisältä paljastui nakki. Se on siis viineripierukka, ettäs tiedätte. 

Muuten paluumatka sujui lungisti ja reissu tarjosi mukavan irtioton meidän kaikkien arkeen. Pitää lähteäkkin kesemmällä uudestaan!

Oho, tulipas paljon tekstiä. Nyt pakkaamaan loppuviikon reissua varten.

Ens kerralla saatan jopa esitellä, mitä Tallinnasta tarttui matkaan. :)

Suski

Three Course Dinner

Voi mikä ihana ilta... se biisi on soinut mun päässä aina viime lauantaista lähtien, kun saatiin kylään meidän ihanat ystävät ja pääsin pitkästä aikaa hääräilemään keittiössä oikein kunnolla. Iltapäivään jatkunut työvuoro, lähes 30 asteen helle ja keittiössä kuumana hehkuva uuni tarjoilivat kylläkin hieman haasteita kolmen ruokalajin illallisen valmistuspuuhiin.

Alkuruuaksi tarjoilimme uunipunajuurta fetamoussella, paahdetuilla cashewpähkinöillä, rucolalla ja akaasiahunajalla. Lisäksi tarjolla oli suolakurkkuja ja smetanaa vapun Saslik-reissulta opitun tavan mukaisesti.

Pääruuaksi valmistin paistettua kuhaa, rosmariinivivahteisia bataattiranskalaisia, luumutomaatteja ja tsatsikia. Pääruuan kanssa nautimme mun ja H:n lemppariviiniä Châteauneuf-du-Papea. Se kävi yllättävän hyvin myös kalan kanssa. 

Ehkä hiukan matkaa vielä ravintola-annoksiin, mutta maku kai se ratkaisee. :)

Aloitin ruuanvalmistuksen jälkiruuasta, jotta se pääsi makautumaan jääkaapissa kunnolla. Jälkiruokaan tuli mascarponen ja kerman lisäksi pieneksi hienonnettua tuoretta minttua, vaniljaa, liraus konjakkia, hunajaa ja mansikoita. Lopputulos oli raikas, täyteläinen, eikä liian makea. Sopiva päätös tuhdille aterialle. 

Huomenna on edessä vielä työvuoro, ennen keskiviikkona häämöttävää Tallinnan reissua. Olisiko kenelläkään vinkata kivoja shoppailupaikkoja Tallinnassa? :)

Suski

Päivä auringossa

Tänään oli huikea päivä. Startattiin jo aamusta, käytiin vähän shoppailemassa (bikinivarasto päivitetty) ja sitten hypättiin lauttaan kohti Suomenlinnaa. Oli meillä sinne ihan asiaakin, mutta mikäs sen parempi paikka viettää tulikuumaa lomapäivää, kuin Suomenlinnan mukulakivikadut ja Etelä-Eurooppalaishenkiset terassit. Piipahdimme lasillisilla Ravintola Panimon terassilla. Ravintolan sisäpihalle aukeava terassi oli kuin keidas, jossa olo tuntui siltä, kuin olisimme kauempanakin kotoota, kuin vain lauttamatkan päässä. 

Kyseessä oli siis yksi (1) lasi viiniä, mutta nautin sitä näköjään vaan poikkeuksellisen hitaasti, kun se on kerta kerennyt joka kuvaan.

Polvet otti eilen salilla kyykätessä vähän hittiä. Mojovat mustelmat, mutta pitäähän sen polven nyt osua kunnolla siihen lattiaan. ;)

Nähtiin päivällä espalla myös Marimekon perinteinen, kesäkauden virallisesti avaava muotinäytös, jossa ihastuttava Anna Puu oli musisoimassa. Näytöksen yhteydessä jaettiin yleisölle neilikoita ja täytyy kyllä sanoa, että olin hyvin viehättynyt niistä. Neilikoista saisi varmasti kauniita pöytäkoristeita juhliin, mutta vanhan kansan mukaanhan se on surukukka. 
Mitä olet mieltä, voisiko iloisen värisiä neilikoita käyttää esimerkiksi häissä?

Illalla näin pitkästä aikaa ihanaa ystävää ja ehdittiin vielä hellivän ilta-auringon säteisiin piknikille espan penkeille. Kaikin puolin mukava ja onnistunut lomapäivä siis. :)

Miten sä olet nauttinut alkaneesta kesästä? :)

Suski

Sietämätön lukemisen pakko (joka loppuu huomenna)

Jaahas, meinannu olla taas vähän meininkiä tän vikan kouluviikon kanssa. No onneks huomenna tää kaikki pänttäys ja panikointi loppuu ja pääsen kirmaamaan kesälomille, iiii hha naa! 

Mun viime päivät on siis menny vaan koulussa ja kotona haahuillessa. En oo "ehtinyt" edes salille, sillä vähänkö siitä tulis huono omatunto, jos ei olis koko ajan tenttikirjojen välittömässä läheisyydessä, vaikka niitä ei juuri lukisikaan.. 

Sen voin ainakin paljastaa jo nyt, ettei musta verottajaa tule, eikä kyllä kirjanpitäjääkään. 

Helteestäkään en oo päässyt nauttimaan vielä kunnolla, sillä auringonpalvominenkin on tuntunut toisarvoiselta tenttistressin aikana. Tänään oli onneksi sateinen päivä, joten ei harmittanut niin paljoa kotona kirjojen kanssa kyhnöttäminen. 

Eilen oltiin Oton kanssa maailman kauneimmalla iltalenkillä. Taivas hehkui värikkäänä ja samalla päälle ripsi lämmintä kesäsadetta. Ilma oli muutenkin lämmin ja pystyin jo melkein maistamaan tuntien saunomisen ja uimisen jälkeen mökkilaiturin nokassa nautitun jääkylmän rieslingin suussani. Ja kuulemaan luonnon äänien täyttämän kesäaamun riippumatossa ja haistamaan vasta tehdyn vihdan tuoksun, joka leviää saunaan löylyvettä heitettäessä...  Ah, kesä! 

Muokkaamaton näkymä eilisestä taivaasta. 

Varmaan sanomattakin selvää, että tälläsissä kesäfiiliksissä tuo kouluhommiin orientoituminen saattaa olla pikkasen hankalaa. No huomenna se on ohi!

Saatiin muuten tänään H:n kanssa aivan erityisiä uutisia kesään 2015 liittyen. Yksi tärkeä päivä alkaa jo pikku hiljaa hahmottumaan. ;)

Nyt palaan takaisin verotuksen saloihin, jotta osaan kirjoittaa huomiseen tenttipaperiin muutakin kuin oman nimeni. 
See you later!

Suski

Sunnuntain suklaapaja

Eilen pistettiin H:n kanssa pystyyn varsinainen suklaatehdas. Ensiksi kävin päivällä jopa kahdesta eri kaupasta metsästämässä itsetehtyyn suklaaseen tarvittavia ainesosia tyttöjen bileillasta ryytyneenä. Lopulta löysin kuin löysinkin tarvittavat aineet ja aloitimme suklaan valmistuksen. Löysin netistä superhyvän sivuston, joka opasti ensikertalaisen kädestä pitäen jokaisen valmistusvaiheen läpi. Valitsimme raaka-aineiksi perusainesosia, joista sovelsimme houkuttelevia makucomboja. 

Kaupasta tarttui mukaan kylmäpuristettua luomukookosöljyä, vaaleaa agave-siirappia, kookoshiutaleita,  kuivattuja suomalaisia mustikoita, cashewpähkinöitä sekä vaniljatankoja. Kotona meillä oli valmiina tummaa makeuttamatonta luomukaakaota, josta suklaanvalmistusidea oikeastaan lähtikin. Useissa tuon sivuston resepteissä mainitaan kaakaovoi, mutta eihän sitä meidän lähimarketeista löytynyt, niin kuin ei myösään varsinaista raakakaakaota (mitä se sitten onkaan). Tumma kaakao soveltui kuitenkin tarpeeseemme paremmin kuin hyvin, onhan siinä aivan uskomattoman hyvät ravintoarvot. 

Homma lähtee käyntiin rasvan sulattamisesta. Meillä oli käytössä kookosöljyä, mutta paras lopputulos tulee kuulemma kookosöljyn ja kaakaovoin yhdistelmästä. Kookosöljy sulaa todella nopeasti (25C). Sulatus tehdään vesihauteessa, korkeareunaisessa kulhossa. 

Seuraavaksi rasvan joukkoon sulatetaan makeuttaja. Hunaja soveltuisi tähän kuulemma todella hyvin, mutta itse en halunnut perinteistä hunajan makua suklaaseen tällä kertaa. Tietysti vaihtoehtona olisi ollut Akaasiahunaja, mutta Bionan vaalea luomuagavesiirappi houkutteli hyllyllä siihen malliin, että päädyin valitsemaan sen. Tärkein asia makeuttajan valinnassa suklaan koostumuksen kannalta on sen rakenne: juoksevat makeuttajat toimivat parhaiten. Makeuttajaa valitessa tulee muistaa myös ravintoarvojen tarkkailu. Kotimaisuus ja luomu ovat avainsanoja hunajissa ja siirapiksi ei sovellu mikä tahansa sokerisiirappi. En ole täysin varma omankaan siirappini "terveellisyydestä", mutta purkin kyljen luettuani vakuutuin kuitenkin ostopäätöksen verran. Koko itsetehdyn suklaan ideahan on, että voi syödä hyvää ilman taloussokeria ja lisäaineita, joten makeuttajan valitsemisessa saa olla tarkkana (meillä meni tämä tavoite tällä ekalla kerralla pieleen noiden marjojen osalta).

Kolmas vaihe on jauheiden lisääminen seokseen. Yllä olevasta sivustosta löytyy vaikka sun mitä vaihtoehtoja tähän kohtaan, mutta me lisäsimme tässä vaiheessa ainoastaan kaakaojauheen ja vaniljatangon sisältä löytyvän tahnan. Tässä vaiheessa seoksen tulisi olla (jauheiden koostumuksesta riippuen) aikalailla sileää ja tasaista.

Lopuksi lisätään suklaan maustavat kiinteät raaka-aineet, kuten kuivatut marjat, hedelmät tai pähkinät. Meidän ensimmäiseen versioon tuli kookosta ja kuivattua mustikkaa ja toiseen satsiin tuli kookosta ja cashewpähkinärouhetta. Myös näiden kanssa saa olla tarkkana, sillä lähes kaikki kuivatut tuotteet sisältävät lisättyä sokeria. Niin valitettavasti myös valitsemani kuivatut kotimaiset mustikat, joissa en voinut edes kuvitella olevan lisättyä sokeria. Niinpä sitä tungetaan vaan joka paikkaan.

Sitten koko homma kaadettiin matalaan, kannelliseen foliovuokaan ja laitettiin jääkaappiin jähmettymään (josta sitten siirrettiin pakastimeen kun ei jaksettu enää odottaa). Suklaa jähmettyy pakastimessa vajaassa tunnissa. Seoksen voi kaataa myös silikonimuotteihin tai kiinteämpää seosta tehdessä siitä voi muotoilla käsin halutun muotoisia konvehteja.

Pakastimesta paljastuva lopputulos ei varsinaisesti hivellyt silmää, mutta maku oli sitäkin herkullisempi. Lopuksi tulee muistaa, että kyseessä on asia, joka on puhdasta rasvaa ja johon on lisätty vielä siirappia ja kaakaota ja pähkinöitä ynnä muuta, joten yhden palan energiamäärällä ruokkisi varmaankin pienen kylän. Eli maltti on valttia näiden kanssa. :)

Onko tullut kokeiltua itsetehtyä suklaata ja jos on, niin minkälaisia makuvariaatioita siellä on keksitty? :)

Suski

Tyttöjen ilta kaupungilla

Lauantaina treffasin pitkästä aikaa mun ihan ykkösnaisia ja vietettiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Syömingit oltiin sovittu Uudenmaankadun Bar Tapastaan ja paikka olikin mulle entuudestaan ihan tuntematon. Pieni, mutta sitäkin lämminhenkisempi tavernatyyppinen ravintola ilahdutti meidät erittäin positiivisesti.  Viimeistään silmäillessämme menua alkucavoja siemaillen olimme vakuuttuneita, että olimme tulleet juuri oikeaan paikkaan. 

Menu oli yksinkertainen, mutta kaikki vaihtoehdot kuulostivat niin herkullisilta, että syntyihän siinä pienoinen valinnan vaikeus. Lopulta päädyimmekin tilaamaan pöydän kukkuralleen mitä erilaisempia herkkuja. 

Ruoka oli uskomattoman hyvää! Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa myös se, että kaikilla taisi olla aika infernaalinen nälkä. Anyway, ylistysten siivittämänä pistelimme annoksemme parempiin suihin. 

Jälkiruuaksi maistelimme vielä juuri nautitun makupaletin raikastavat sitruunasorbetit. Ei varmaan tarvitse sanoa oliko hyvää. :)

Bar Tapastan viinilistakin oli suht yksinkertainen, mutta riittävän kattava jokaisen meidän makuun. Juomingit (niin kuin ruuatkin) olivat ilahduttavan kohtuuhintaisia ja sehän lämmitti janoisen opiskelijan lompakkoa.  

Bar Tapastan jälkeen korkkasimme tämän kesän terdekauden ja istuskelimme alkukesän viilenevässä illassa rieslingiä siemaillen ja juoruten. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi katetuilla terasseilla saa vieläkin polttaa. Keuhkot oli ihan tukossa naapuripöytien tupruttelijoiden ansiosta. Nää on näitä savuttomuuden puolestapuhujan ainaisia ongelmia. :)

Loppuilta jatkui Showroomissa jammaillen. Oli kyllä kiva nähdä toi mesta, koska en ollut aiemmin siellä käynytkään. Se oli ihan viihtyisä, peukun arvoinen paikka. :)

Oon kyllä tainnut tulla jo vanhaksi, sillä olin jo kolmelta kotona, hiukset pestynä ja valmiina unten maille. Ennen vanhaa silloin oltiin vielä revittelemässä tanssilattialla viimeisiä lantionkeikutuksia, pilkkua peläten.

Eilen tehtiin H:n kanssa maailman parasta raakasuklaata! Lisää siitä seuraavassa postauksessa. :)

Suski

Aamupalasmoothie

Huomenta! Ajattelin ennen töihin lähtöä tulla jakamaan yhden helpon smoothie-vinkin. 

Nimittäin mun eilen mainostama mantelimaito sopii myös tosi hyvin smoothieihin! Niinpä lisäsin mustaherukoita, sokeritonta mehukeittoa ja mantelimaitoa blenderiin ja lopputuloksena oli tosi hyvä ja raikas aamupala. Kannattaa laittaa marjat blenderiin jääkaappikylminä, ei jäisinä, muuten mantelimaidon sisältämä (vähäinen) rasva tekee juomaan epähalutun suutuntuman (malttamattomana tiedän tämän). 

Ja niin kuin kaikki tietää, niin smoothieita varioidessa vain mielikuvitus on rajana. Ensi viikolla ajattelin kokeilla miten mantelimaito toimii vihreissä smoothieissa, joissa on pinaattia tai muuta vastaavaa salaattia pohjana.

Eilen vietettiin huulipunavallankumousta ja omaksi päivän sävyksi valitsin tietysti kirkkaan punaisen. Tuollaisia huulipunapäiviä voisi olla useamminkin!

Illalla on kivaa tiedossa, kun päästään parhaalla tyttöporukalla pitkästä aikaa ulos. Toivottavasti tulisi lämmin päivä. :)

Ihanaa lauantain jatkoa! 

Suski

Oi aamuja

Parhaita on mun mielestä aamut, joina ei ole kiire minnekkään. Päivä saa ihan erilaisen startin kun voi rauhassa heräillä, keittää kahvia, lukea lehtiä, suunnitella päivän tekemisiä ja vaikka sitten lököillä vielä vähäsen. Tänä autuaana perjantaina mulla on ollut mahdollisuus just sellaiseen aamuun, sillä päivän ainoat oppitunnit alkavat vasta iltapäivällä. 

Pyörähdin eilen työmatkalla vähän kaupoilla palkkapäivän kunniaksi ja mukaan tarttui tommoset rennot kotoilupökät ja vielä kaksin kappalein. Kyllä nyt kelpaa viettää kiireettömiä aamuja. Ja hankinta osuikin sopivaan saumaan, sillä ensi viikon jälkeen pistetään kouluhommat pakettiin tämän kevään osalta. Ja sitten mä aion rentoutua, ehkä opettelen jopa meditoimaan.

Aloin noin vuosi sitten huomaamaan kuinka huonosti kofeiini käy kropalleni ja teinkin ratkaisun luopua siitä kokonaan. Nyt en voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni, mutta paatuneena kahvin rakastajana en ollut valmis luopumaan kuitenkaan kahvista. Niinpä siirryin kofeiinittomiin kahveihin, joita on harmittavan pieni valikoima kaupojen hyllyillä (jos nyt yhtä pikakahvipurkkia voi valikoimaksi kutsua).  Jos haluan hemmotella itseäni oikein kunnolla, niin ostan Ruohonjuuresta joskus suodatettavaa kofeiinitonta luomukahvia, mutta pakko myöntää, että pikakahvin helppouteen nykypäivinä tottuneena, en jaksaisi oikein enää sitä kahvinkeittoprosessia. Kahvimakujen intohimoisena harrastelijana olen joutunut laskemaan standardejani melko paljon pikakahvikulttuuriin tutustuessani. Makuja on yksi - se on pahaa. Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Olen onnellisessa asemassa kylläkin sen suhteen, etten enää vuoden tauon jälkeen muista miltä "oikea kahvi" maistuu ja kehunkin aina autuaan tietämättömänä kaikille, kuinka tämä pikakahvi maistuu ihan samalta kuin joku Juhla Mokka ("yeah right", on yleensä vastaus).

Uusi keinoni selvitä pikakahvin mausta on tuo makeuttamaton mantelimaito. Ensi hörppäisyllä maku oli outo, lähes lihaisa, mutta se saattoi johtua siitä, etten ollut muistanut sekoittaa tölkkiä kunnolla ennen avaamista. Mantelimaidon makuun tottuessa siitä oppii todella tykkäämään. Mantelimaidossa (siis etenkin tuossa makeuttamattomassa) on erittäin hyvät ravintoarvot, eikä siinä ole turhia kaloreita (13kcal/100ml). Suosittelen kokeilemaan. :)

Aamu alkaa lähes aina tän kaverin kanssa, sillä arkiaamuina H lähtee aina niin aikaisin töihin. 

Nooh, Netflix menee hyvin aamukahviseurasta. :)

Osuva rentoutumisohje napattu Elina Tanskasen kirjasta "Hyvän mielen reseptejä". Tätä aion noudattaa kesällä.

Nyt lähden valmistautumaan, ettei kiireetön aamuni vaan vaihtuisi hoppuiseksi, pelastusharjoitusta muistuttavaksi ulosryntäykseksi. 

Loistavaa viikonlopun alkua! <3

Suski

Instagram-juttua

Asia, joka musta tulee ehkä tässä vaiheessa tietää on, että olen melko kädetön mitä tulee tietotekniikkaan. Seuraan mielenkiinnolla kaikkia uusia juttuja, mutta jään auttamatta kakkoseksi kaikille atk-asioille. Sain tänään näppärän vinkin H:n siskolta pikku-H:lta, että ehkä olisi syytä laittaa Instagram-tili ensinnäkin julkiseksi, jos sitä täällä huutelee ja toiseksi ei olisi yhtään pahitteeksi, jos vaikka jokin linkki veisi blogiin eksyvät kävijät Instagram-profiiliini. HA HAA!

Nyt tää tekniikan vieraantunut ihmelapsi sai kuin saikin profiilin julkiseksi ja kaikki blogin oikeassa palkissa olevat kuvat vievät profiiliini. Katsos pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Tervetuloa seuraamaan sinnekin! :)

Nyt epäonnistuneen ruotsin tentin, vaiherikkaan työpäivän ja rankan jalkapäivän uuvuttamana kömmin sänkyyn. 

Nighty Night!

Suski

No se äitienpäivä

Sunnuntaina me herkkusuut oltiin taas vauhdissa. Vietettiin rentoa äitienpäivää lapsuudenkodissamme äidin ja siskon kanssa. Valmistettiin yhdessä tuumin varsinainen herkkuateria juhlapäivän kunniaksi. Nyt alkaa kyllä jo tuntumaan, että tää kevät on yhtä juhlaa, on nimittäin sen verran saanut muutaman viikon sisällä tälläytyä ja syödä ja juoda juhlapöydissä. :)

Meidän äitienpäivämenun teemaa voisi luonnehtia vaikka näin: alusta asti tehtyä, ravinteikasta, gluteenitonta ja herkullista ruokaa, jonka valmistuksessa keskityimme omiin vahvuusalueisiimme. Äiti on ihan huippu keittiöimprovisoinnissa, sisko on meidän leipurimestari ja mä handlaan salaatit. Siispä tuloksena valmistui fenkolisalaattia saksanpähkinöillä, viinirypäleillä ja herneenversoilla, gluteenitonta parsakaalivuohenjuustopiirakkaa ja jälkiruuaksi gluteenittomia kookospähkinäsuklaakeksejä. Voilà!

Salaatissa oli fenkolin, viinirypäleiden ja saksanpähkinöiden lisäksi babypinaattia (superhyvää), kurkkua, herneenversoja sekä sitruunamehua ja oliiviöljyä.

 Kuohuviini oli Café de Paris -niminen ranskalainen luomuviini. 

Tosi raikas ja hyvä, peukku sille!

 Äiti oli tehnyt meille yllärinä pakkaseen mangosta ja papaijasta kesäisen raikasta mehujäätä, nam.

Mietittiin jo mitä kaikkia makuvariaatioita noihin voisi keksiä ja kutkuttavin ilmoille heitetty idea oli varmaankin Piña Colada-jäät. :)

Tämä ilta meneekin nenä kaivautuneena ruotsin monisteisiin. Ihania nää koulun kaks vikaa viikkoa.

Milläs teidän äitienpäiväpöydissä herkuteltiin? :)

Suski