VIVA LA CAESAR

Laiskan sunnuntai-illan evääksi loihdin meidän molempien himoitsemaa Caesar-salaattia. Onnistunut Caesar-salaattihan on taivaallista, mutta itsetehtynä sen maut on tähän mennessä jääneet jotenkin harmittavan valjuiksi. Kulinaristinen itseluottamuskaan ei oo antanut periksi omatekemän kastikkeen yrittämiseen ja kaupanhyllyjen lisäaineputeleista on oikeat maut kaukana. Mikä siis avuksi, kun ei aina jaksa raahautua ravintolaan, kun alkaa tehdä mieli tätä ihanuutta? Tässäpä ratkaisu pulmaan!

Löysin todella helpon kastikeohjeen netistä ja eikun tuumasta toimeen. Ilahduttavinta ohjeessa oli sen helppous: kaikki raaka-aineet heitetään kerralla kulhoon ja muutamassa hetkessä tuloksena syntyy samettisen kermainen kastike. Tarvitset vain nämä:

1 kananmuna

2,5 dl rypsiöljyä

1 valkosipulin kynsi silputtuna

1 rkl vettä

0,5 rkl valkoviinietikkaa

0,5 rkl Dijon sinappia

2-3 rkl vastapuristettua sitruunanmehua

mustapippuria

ruususuolaa
(kapriksia oman maun mukaan)

Perinteiseen Caesar-kastikeohjeeseen kuuluisi tietysti vielä sardellifileet, mutta koska en tiedä mitä eroa on sardellilla, sardiinilla ja anjoviksella, katsoin parhaaksi korvata tämän kyseenalaisen kala-aineksen ohjeessa suositetuilla kapriksilla. Ne ovat juuri sopivan suolaisia, enkä itse ainakaan edes huomannut eroa kalaperäiseen kastikkeeseen, toisaalta en kyllä mikään gourmet-kokki olekaan. 

Eli kaikki ainekset (mielellään korkeaan ja kapeaan) astiaan ja sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella sekaisin. Jälkimmäisen kanssa saattaa aluksi näyttää vähän toivottomalta nestemäisen seoksen lentäessä pitkin seiniä (tässä vaiheessa olisin osannut arvostaa tuota korkeaa ja kapeaa astiaa), mutta sitten kastike alkaakin jo sakeutumaan ja tuloksena on tosiaankin uskomattoman silkkinen ja täyteläinen tuotos. Ja ei mikään ihme, onhan tämä herkkutahna lähes pelkkää öljyä! Kastike muuten kannattaa tehdä ihan ruuanlaiton aluksi, jotta se ehtii makautua jääkaapissa hetken. 

Kastikkeen makautuessa ehtii hyvin pilkkoa täysjyväleivästä tasaisen kokoisia krutonkeja, asetella ne pellille, ripotella päälle oliiviöljyä (joo-o, lisää öljyä) ja ruususuolaa. Sitten krutongit uuniin johonkin asteeseen, olikohan se nyt 225 tällä kertaa. Ei oo niin justiinsa mun kokkausvuorossa. :)

Krutonkien ottaessa väriä pintaan uunissa, revitään (esim.) Cosmopolitan-salaatin herkullisen isot ja rapeat lehdet kulhoon. Kannattaa varmistaa, ettei kulhoon jää hirveästi salaatinhuuhteluvettä, sillä muuten lopputuloksestakin voi tulla vetinen. Ja sitähän me ei haluta etenkään Caesarin kohdalla.

Krutongit valmistuu hetkessä (tai riippuu tietysti uunin lämpötilasta) ja niiden on hyvä antaa vähän jäähtyä ennen salaattiin lisäämistä. Oikeastaan ne kannattaa lisätä vasta annoksen päälle lautaselle, niin ne pysyy rapeina. 

Loppu meneekin jo vasemmalla kädellä (vasenkätinen, sinulle oikealla). Jääkaapissa makautunut kastike kaadetaan joko kokonaisuudessaan kulhoon tai annostellaan itse lautaselle. Sitten on vuorossa ravut, kanat, mitkä ikinä kukin haluaakaan ja lopuksi juustolastut. Tässäkin vaiheessa saa valita: joko jätetään ainekset salaattikeon päälle, mikä on ehkä estettisempi vaihtoehto, tai sitten sekoitetaan ainekset salaattiin. Itse päädyin sekoitukseen, sillä lisäsin kastikkeen kokonaisuudessaan salaatin joukkoon. 

Maukas ja helppo dinneri on valmis, eikä sun tarvitse enää ikinä juosta ravintolaan ainakaan tämän mieliteon perässä. Sen verran hyvää nimittäin. :)

Hupsista kelloa, nyt nukkumaan. Kauniita unia!

Suski